Viiimeinen viikko on mennyt pakkaillessa, siivotessa omaa kämppää ja ressatessa, onko kaikki mukana. Ylitin itseni (tai alitin.. miten sen haluaakaan ottaa) ja matkalaukkuni ei tullut ääriään myöden täyteen, jää sitten tilaa ostoksille. Vaikkakin olen varautunut siihen, että kahden laukun kanssa tullaan mahdollisesti takaisinpäin. ;)

Vaihto-opiskeluaikani alkaa siis helmikuun puolessa välissä ja päättyy toukokuun lopulla. Mahtavaa aloittaa kesä jo tässä vaiheessa vuotta. :) Lähden fysioterapiavaihtoon Espanjan eteläosaan, Costa del Soliinkin kuuluvaan Almeriaan. Almeria on yliopistokaupunki, yliopistona Universidad de Almeria. Oma vaihtoni koostuu pääasiassa käytännön harjoitusjaksosta paikallisen sairaalan lastenosastolla sekä etukäteistietojen mukaan traumaosastolla.

Lähden reissuun yksin. Joulun alla mietin, että mitähän hittoa ajattelin, kun yksin päätin lähteä. Tuo ajatus katosikin mielestä nopeasti ja nyt olen valmis ottamaan vastaan kaikki uudet haasteet ja kokemukset, mitä seuraavat kolme kuukautta tuokin tullessaan. Almerian lisäksi aion koluta Espanjan etelärannikkoa ja kenties vähän muitakin paikkoja seuraavan kolmen kuukauden aikana.

Vaihtoon lähtö on ollut haaveenani jo lukiosta asti. Silloin minulla ei kuitenkaan ollut rohkeutta lähteä ja käyttää vierasta kieltä. Iän karttuessa, kokemuksien kerryttyä ja opiskelut aloitettuani olin varma, että haluan toteuttaa tämän haaveen. Aluksi minun piti lähteä kaverini kanssa Keski-Eurooppaan, mahdollisesti Hollantiin, jossa silloinen poikaystäväni asui. Ensin kaverini kuitenkin vaihtoi opiskelupaikkakuntaa, sitten tuli ero eksän kanssa, joten suunnitelmat menivät uusiksi... Kaikella tarkoituksensa, koska olen halunnutkin lähteä vaihtoon jonnekin lämpimään ja jonnekin, missä on täysin erilainen kulttuuri kuin meillä Suomessa.

Moni on kysynyt minulta viimepäivien aikana, että alkaako jo jännittämään. Sanoisin, että ei. Toki pieni kutina on vatsanpohjassa, mutta ei sitä vielä jännitykseksi voi sanoa. Katsotaan sitten, kun lentokone ländää Espanjan maaperälle. :D Itse matkustaminen ja paikkojen löytäminen ei minua jännitä. Olen kuitenkin matkustellut sen verran, että tiedän, miten lentokentillä toimitaan, julkisen liikenteen kulut  ja majoitusasiat pystyy selvittämään. Eniten minua huolettaa miten pärjään kielen kanssa. Espanjaa en osaa juurikaan, englanti kyllä luonnistuu. Espanjalaiset eivät kuulemani mukaan ole kovin aktiivisia puhumaan englantia, joten saas nähdä, miten hommat lähtee rullaamaan. :)

Nyt olen matkalla Seinäjoelta kohti Tamperetta, siellä ensimmäinen välietappi ja käyn sanomassa Anssille (poikaystävälle) heipat. Huomenna sitten matka jatkuu kohti Helsinkiä, jossa nään ihanan ystäväni Nooran. Aikaisin lauantaiaamuna sitten lentokentälle ja matka kohti "elämäni kevättä" voi alkaa...

<3Milla